Hurja kalasaalis ja kiehuva kone

19.7.2016

Aamulla lähdimme Lietsaaresta Padasjoelle yöksi ja seuraavana päivänä seuraamme liittyisi hyvä kaverini, joka tottelee myös nimeä Kynnysmatto. Herra oli saanut luvan venereisulle, tosin asiaan lienee vaikuttaneen se, että kysymys oli B-luokan reissusta naisten ollessa mukana.

20.7.2016

Aamupäivällä Kynnysmatto tepasteli tyttöystävänsä kanssa Padasjoen satamaan, ja ei muuta kuin moottorit käyntiin. Putputtelimme Kelvenneellä, suuntana Torppasaari.

Täytyy antaa Kynnysmatolle positiivista palautetta, koska hän kokkaili ilalla uskomattoman hyvää loimulohta, jota saimme porukalla nauttia. Epäilyksen hiven liittyi lähinnä siihen, miten rakastunut mies ehtii loimuttamaan lohta, mutta olin väärässä. Kaveri on moniosaaja.

21.7.2016

Aamupäivällä lähdimme suuntaamaan kohti Virtosaarta. Olin jo muutaman päivän aikana unohtanut, että teknisiä ongelmia voisi edelleen esiintyä. Saavuimme Kalkkisten kanavaan ja kiinitimme veneen odotuslaituriin, kunnes yhtäkkiä moottorin lämpötilamittari ampaisi nousuun kuin muutaman kaverini hauis salireissun jälkeen. Koneet seis ja ensimmäinen ajatus oli taas, että nyt ajan tämän veneen maantietä pitkin lähimälle kaatopaikalle.

Puhelin kauniiseen käteen ja soitto Hovikorjaajalle. Siinä sitten tuumittiin, mikä oli saanut lämmöt nousemaan, mutta syytä ei saatu siihen hätään selvitettyä. Paisuntasäiliö varovasti auki ja nestettä tankkiin - ja sitähän hurahti melkein seitsemän litraa! Matka jatkui rauhallisesti lämpöjä seuraillen ja pohtien, miksi kone oli melkein keittänyt.

Pääsimme Virtosaareen turvallisesti, nautimme saunasta ja kylmästä kaljasta. Hameväki ryhtyi iltasella onkimaan ja sai hurjan kalasaaliin: yhden särjen.

Petu

Toivonkipinöitä.

18.7.2016

Hyvin nukutun yön jälkeen pieni toivonkipinä hiipi puseroon. Olisiko vaikeudet mahdollisesti selätetty? Olin edellisenä päivänä jutellut mekaanikon kanssa ja varannut huoltoajan aamuksi Päijän-Marine Oy:lle Kuhmoisiin. Veneeseemme vaihdettiin uusi polttoainesuodatin/vedeneroitin sekä koko jalusta. Mekaanikon mukaan nyt ei tulisi ongelmia, mutta olin kuullut tämän ennenkin ja pelkästään sana "ilma" sai nuppini totaalisen jumiin.

Ehdotin korjaajalle, pitäsikö vaihtaa Diesel-moottori suosiolla kunnon bensavehkeeseen, niin ei tarvitsisi murehtia ilmausongelmista. Hän katsoi minua minua monttu auki ja tokaisi: "Älä edes vitsaile tuommoisilla jutuilla!".








Kun korjaukset sekä testaukset oli saatu päätökseen, lähdimme kohti Suopeltoa hakemaan Hovikorjaajan tuomaa uutta jääkaappia ja lämmityslaitetta, jotka olivat jostain kumman syystä unohtuneet hänen autoonsa. Oli uskomaton fiilis ylittää Tehiä aurinkoisella säällä, kun edellisenä iltana sisävedet olivat ottaneet meistä niskalenkin ja näyttäneet mahtinsa. Tästä olin haaveillut, mutta näköjään piti päästä Keskisuomalaiseen ennen kuin hetki meille suotiin.

Suopellosta jatkoimme Lietsaareen, jossa asensimme tuliterän jääkaapin paikoilleen. Kaasujääkaappi oli sanonut sopimuksensa irti, joten päätimme vaihtaa tilalle Isotherm CR85 kompressorijääkaapin 12/24V.

Kaljat kylmään ja nauttimaan illasta!

Petu

Kesäloma!

17.7

Sunnuntaiaamun valjetessa mieli oli korkealla, sillä ongelmat oli korjattu ja testiajot suoritettu. Mikään ei enää voinut pilata kesälomaamme! Tavoitteenamme oli putputella Sysmään, josta kaveripariskunta liittyisi seuraamme omalla veneellään ja suuntaisimme Päijänteelle. Sinänsä järjestely oli loistava, sillä jos jotain hajoaisi, apu löytyisi viereisestä paatista.

Sää oli aamulla vielä kelvollinen, mutta Korpilahden kohdalla alkoi sataa reilummin ja kova tuuli nostatti aaltoja. Vaimo nukkui keulassa ja matka taittui leppoisasti, myös muita veneitä oli liikenteessä yllättävän paljon tuulisesta säästä huolimatta.

Keskellä Judinsalonselkää tapahtui se, minkä todennäköisyys piti olla häviävän pieni. Moottori sammui ja sen käynnistäminen oli yhtä haastavaa kuin femineisteille tasa-arvon ymmärtäminen eli miltei mahdotonta. Avasin konehuoneen luukut, koska aikomukseni oli kuitenkin saada moottori käyntiin, mutta toteuttamisen tiellä oli melkoisia esteitä. Sääolosuhteet olivat suhteellisen kovat ja aallot keinuttivat venettä rajusti. Ei siis mitään toivoa ryömiä konehuoneeseen, vaikka olinkin sielujeni voimissa katseltuani viikon ajan vesipumpun korjaamista sekä moottorin ilmausta.

Siinä sitä oltiin vaimon kanssa kahdestaan, uudella veneellämme, keskellä Judinsalonselkää moottori sammuneena ja vene keikkui kuin merimiehen askel kapakkaillan päätteeksi. Kaappien ovet eivät pysyneet kiinni, tavarat lensivät kaaressa lattialle. Veneemme oli muutamassa minuutissa läpileikkaus naisten aivojen multitasking-toiminnasta: täysi kaaos.

Pystyssä pysyminen oli haastavaa, vaimo muutaman kerran kaatuikin veneen kylkeä vasten. Nopeasti soitimme hätänumeroon ja alle tunnissa järvipelastuksen vene kiisi aaltoja vasten. Kyseinen näky oli huomattavasti mielyttävämpi kuin vaimon pahoinvointi. Venettä yritettiin aluksi saada kylkikiinnitykseen, mutta kapteeni totesi sen mahdottomaksi kelin johdosta. Siispä vene kiinni keulasta ja hinauksessa kohti Ruolahtea.

Olimme vielä keskellä selkää, kun hinausköysi napsahti poikki ja samalla viimeisetkin uskoni rippeet toimivasta veneestä painuivat Ahdin valtakuntaan. Tämän episodin jälkeen veneemme saatiin kylkikiinnitykseen ja loppumatka meni huomattavasti mukavammin. Vene kiinnitettiin laituriin ja iso kiitos ammattimaiselle pelastusmiehistölle, Jämsän Järvipelastajat Ry:lle, sekä mekaanikolle, jonka he olivat pyytäneet paikalle. Mekaanikko aloittikin välittömästi etsimään syytä moottorin sammumiselle. Vedenerottimen pohjaruuvin tiiviste oli pettänyt, jonka seurauksena polttoainelinjaan pääsi ilmaa, ja tämä johti lopulta moottorin sammumiseen.

Kaveripariskunta saapui myös paikalle ja suuntasimme Kuhmoisiin yöksi. Vene toimi nyt, mutta korjaushommat jatkuisivat vielä aamulla.

Petu