Kesäloma!

17.7

Sunnuntaiaamun valjetessa mieli oli korkealla, sillä ongelmat oli korjattu ja testiajot suoritettu. Mikään ei enää voinut pilata kesälomaamme! Tavoitteenamme oli putputella Sysmään, josta kaveripariskunta liittyisi seuraamme omalla veneellään ja suuntaisimme Päijänteelle. Sinänsä järjestely oli loistava, sillä jos jotain hajoaisi, apu löytyisi viereisestä paatista.

Sää oli aamulla vielä kelvollinen, mutta Korpilahden kohdalla alkoi sataa reilummin ja kova tuuli nostatti aaltoja. Vaimo nukkui keulassa ja matka taittui leppoisasti, myös muita veneitä oli liikenteessä yllättävän paljon tuulisesta säästä huolimatta.

Keskellä Judinsalonselkää tapahtui se, minkä todennäköisyys piti olla häviävän pieni. Moottori sammui ja sen käynnistäminen oli yhtä haastavaa kuin femineisteille tasa-arvon ymmärtäminen eli miltei mahdotonta. Avasin konehuoneen luukut, koska aikomukseni oli kuitenkin saada moottori käyntiin, mutta toteuttamisen tiellä oli melkoisia esteitä. Sääolosuhteet olivat suhteellisen kovat ja aallot keinuttivat venettä rajusti. Ei siis mitään toivoa ryömiä konehuoneeseen, vaikka olinkin sielujeni voimissa katseltuani viikon ajan vesipumpun korjaamista sekä moottorin ilmausta.

Siinä sitä oltiin vaimon kanssa kahdestaan, uudella veneellämme, keskellä Judinsalonselkää moottori sammuneena ja vene keikkui kuin merimiehen askel kapakkaillan päätteeksi. Kaappien ovet eivät pysyneet kiinni, tavarat lensivät kaaressa lattialle. Veneemme oli muutamassa minuutissa läpileikkaus naisten aivojen multitasking-toiminnasta: täysi kaaos.

Pystyssä pysyminen oli haastavaa, vaimo muutaman kerran kaatuikin veneen kylkeä vasten. Nopeasti soitimme hätänumeroon ja alle tunnissa järvipelastuksen vene kiisi aaltoja vasten. Kyseinen näky oli huomattavasti mielyttävämpi kuin vaimon pahoinvointi. Venettä yritettiin aluksi saada kylkikiinnitykseen, mutta kapteeni totesi sen mahdottomaksi kelin johdosta. Siispä vene kiinni keulasta ja hinauksessa kohti Ruolahtea.

Olimme vielä keskellä selkää, kun hinausköysi napsahti poikki ja samalla viimeisetkin uskoni rippeet toimivasta veneestä painuivat Ahdin valtakuntaan. Tämän episodin jälkeen veneemme saatiin kylkikiinnitykseen ja loppumatka meni huomattavasti mukavammin. Vene kiinnitettiin laituriin ja iso kiitos ammattimaiselle pelastusmiehistölle, Jämsän Järvipelastajat Ry:lle, sekä mekaanikolle, jonka he olivat pyytäneet paikalle. Mekaanikko aloittikin välittömästi etsimään syytä moottorin sammumiselle. Vedenerottimen pohjaruuvin tiiviste oli pettänyt, jonka seurauksena polttoainelinjaan pääsi ilmaa, ja tämä johti lopulta moottorin sammumiseen.

Kaveripariskunta saapui myös paikalle ja suuntasimme Kuhmoisiin yöksi. Vene toimi nyt, mutta korjaushommat jatkuisivat vielä aamulla.

Petu