Operaatio Vesipumppu ja muita ongelmia

11.7.2016

Maanantaiaamun valjetessa pinna oli kohtuullisen kireällä ja korvista nousi sakeaa savua Jyväskylän ilmakehään. Vesipumppu oli sökönä eikä mitään käsitystä, mistä aloittaa. Aikaa oli ruhtinaalliset viisi päivää saada kippo kuntoon ennen kesäloman alkua - ja suunitelmana oli veneillä koko loma.

Soitin hätäpuhelun vanhalle omistajalle, josko hän suostuisi auttamaan meitä. Hän suostui oitis ja saapui jo seuraavana päivänä paikalle, irrotti vesipumpun ja vei sen omalle verstaalleen jatkotutkimuksia varten. Hän soitti samana iltana ja kertoi, että laakerit olivat murskana ja tiivisteet pettäneet. Epätoivo hiipi frontaalilohkoon ja jäi sinne kytemään.

Veneessämme on Volvon maansiirtokoneen moottori, joka on marinoitu venekäyttöön.  Keskiviikkona menin Jyväskylän Hämeen Autovarusteelle selvittämään asiaa, mutta koska heillä ei ollut mitään tietoa varaosien saamisesta, he kehottivat kääntymään Autosähkötyöt Ahosen puoleen, jossa palvelualttius oli huomattavasti parempaa kuin edellisessä liikkeessä. Varaosia etsittiin Tamperetta myöten, mutta osaavien henkilöiden kesälomien vuoksi tuli seinä vastaan.

Vanha omistaja soitti keskiviikkoiltana ja kertoi laittaneensa omat verkot vesille, jonka tuloksena tutulta oli löytynyt sopiva varaosapaketti hyllystä. Korjaussarja kolahti torstaina hänelle ja vesipumppu saatiin asennuskuntoon. Perjantaina naisväki kuunteli Suomipop-festareiden tarjontaa veneen kannella ja miehet raatoivat vesipumpun asennuksen kimpussa. Lopulta kun kone hörähti käyntiin,
levisi kasvoillemme tyytyväinen virne; kone
kävi ja kukkui niin kuin pitikin,
joten ei muuta kuin pienelle koeajolle.


Olimme päässeet Äijälänsalmen sillan alle, kun moottori alkoi yskiä ja sammui. Yritin käynnistää konetta uudestaan, mutta moottori oli päättänyt mennä lakisääteiselle tauolle. Kello kävi lähes puoltayötä, mutta soitin Hovikorjaajalle, joka epäili, että olisiko polttoainetankin sakat lähteneet liikkeelle ja tukkineet polttoainesuodattimet. Koska vene oli seisonut pari vuotta maalla käyttämättömänä, tämä oli hyvinkin mahdollista. Samulinrannan huoltolaituri oli melkein vieressä ja saimme melottua sinne puolessa tunnissa. Onneksi keli oli aivan tyyni!

Lauantaina Hovikorjaaja ja Metallimies tutkivat tilanteen ja ongelma oli ollut polttoainesyötössä - tai missä lie - ja kone oli saanut ilmaa. Rasvanäpit tekivät pari kikkavitosta ja ilmasivat moottorin eli vika saatiin korjattua. Kesälomareissu saattaisi sittenkin onnistua.

Petu

Poikien reissu

8.- 10.7.2016

Viikon pitkä odottelu palkittiin vihdoin, kun muutaman kaverin kanssa lähdimme viikonlopuksi putputtelemaan lähiympäristöön ja harjoittelemaan vesillä toimimista. Kipparilla oli hieman perhosia vatsassa, koska Hovikorjaaja ja Metallimies eivät olleet toiminassa mukana - oma tietämykseni ei luonnollisesti ollut hirväesti vahvistunut työpaikan toimistossa.

Ajatus oli työnnellä kohti Pirttisaarta, jos tilaa vielä löytyisi, vaikka olimme myöhään liikenteessä. Perille päästyämme laiturissa siinsi pieni, yhden veneen mentävä kolo; liekö aloittelijan tuuria, koska vene lipui yllättävän näppärästi paikalleen eikä tarvinnut kaivaa kuvetta muiden veneiden kolhimisesta. Myöhemmin saunalla viereisen veneen kapteeni kertoi, että olimme osuneet juuri nousuveden aikaan paikalle ja tästä johtuen vene painautui kuin itsestään laituriin.

Lauantaiaamusta suuntasimme kohti Vuorissaloa ja sunnuntaina Mämminiemen kautta Lutakkoon. Yläohjaamon ohjauksessa oli pientä häikkää, koska ruori pyöri tyhjää, mutta sisältä ohjatessa homma toimi. Ei mitään hajua, mistä moinen johtui.

Olin kuullut huhuja, että veneissä saattaa tulla ongelmia tekniikan kanssa, mutta luulin niitä lähinnä vitseiksi. Hieman ennen kun saavuimme omalle laituripaikalle, konehuoneesta alkoi kuulua merkillistä vinkumista ja ilmassa leijaili palaneen kumin käry. Asioista mitään tajuamatta, ei muuta kuin vene paikalleen ja kiitos sekä kumarrus.  Ensimmäinen reissu meni siis yllättävän mukavasti.

Hovikorjaaja tarkisti myöhemmin tilanteen ja diagnoosi oli tyly: vesipumppu oli sanonut sopimuksen irti ja hihnat olivat entiset. Kesäloma oli alkamassa viikon päästä ja vene telakalla. Shillälailla.

Petu

Kohti Jyväskylää

3.7.2016 Iiti irtautui Suolahden laiturista ja matka kohti uutta kotisatamaa alkoi. Tilanne oli melko absurdi, koska meillä - teräspaatin tuoreilla omistajilla - ei ole aikaisemmin venettä ollut ja oma kokemukseni rajoittui kansipojan hommiin kaverin veneellä. Tehtäviini oli neljän vuoden aikana kuulunut lähinnä etu- ja takakannen kuuraaminen ja lepuuttajien kiinnitys. Kiinnitystehtävät alkoivat olla tuohon aikaan vaakalaudalla, koska kapteeni Hovikorjaajan mielestä solmut sidottiin väärin.

Yhtä kaikki, Iiti puksutti hyvää vauhtia kohti Lutakon satamaa. Hovikorjaaja seisoi vieressäni ja neuvoi ruorin, kaasun ja keulapotkurin käyttämistä, kun Metallimies puolestaan neuvoi vaimolle kanavissa toimimista, köysien ja lepuuttajien laittoa. Siis erittäin vahvalla kokemuksella lähdimme päin uusia seikkailuja - ja niitähän varmasti olisi luvassa.


Petu

Venekuume

Talvella 2016 puraisi pohkeesta ennennäkemätön venekuume. Aikaisempina vuosina pientä poltetta oli ollut havaittavissa, mutta ne itikanpuremat sai helposti sivuutettua. Olemme olleet kaveripariskunnan teräsveneellä useampana vuotena, josta oli alkanut kyteä ajatus omasta paatista - ja lopulta venekuume kasvoi sellaisiin mittasuhteisiin, että oli pakko saada oma. Veneen hankintaa jarrutti kaksi asiaa: kesämökistä haaveillut vaimo ja sopivan kipon löytyminen.

Suunnitelma oli selkeä. Aloin keväällä 2016 etsiä sopivaa venettä ja salaa toivoin, että tasa-arvo ei olisi vielä saavuttanut Keski-Suomen korkeutta. Vuosien yhteiselon pohjalta tiesin, että kompromissi mökki vai vene -keskustelussamme olisi ollut mökin hankkiminen.

Juhannuksena 2016 saimme jälleen kutsun kaveripariskunnan veneelle, ja tämä reissu oli kuin taivaanlahja venekuumeen kourissa olevalle miehelle. Katselimme aikamme kuluksi eri venevaihtoehtoja, jonka jälkeen vaimokin innostui asiasta tosissaan. Ihmiset vielä väittävät, että kaikille asioille on looginen selitys!

Reissun jälkeen asiat etenivät vauhdilla. Kävimme Savonlinnassa katsomassa muutamaa ehdokasta, mutta kyseiset yksilöt eivät sytyttäneet kumpaakaan. Jämsästä löytyi niin ikään varteenotettava vaihtoehto, mutta lopulta sekään ei kolahtanut. Lopulta vastaan tuli Suolahden helmi. Silloinen omistaja oli luopumassa itse rakentamastaan silmäterästä, johon me ihastuimme samantien ja kaupat sovittiin. Soitin Hovikorjaajalle ja Metallimiehelle, jotka tutkivat veneen kunnon, koska omalla lukiopohjallani tietämys teknisestä puolesta oli täysi nolla. Kaikki asiat olivat jiirissä, joten ei muuta kuin nokka kohti Jyväskylää.


Petu

Tiedot

Iiti on vuonna 1984 valmistunut teräsvene Suolahdesta. Tulevan kevään koittaessa vene saa uudeksi nimekseen Anette.

Pituus: 11,3 m
Leveys: 3,3 m
Paino: noin 10 000 kg
Syväys: 1,2 m
Moottori: Volvo 106 hv