Poikien reissu

8.- 10.7.2016

Viikon pitkä odottelu palkittiin vihdoin, kun muutaman kaverin kanssa lähdimme viikonlopuksi putputtelemaan lähiympäristöön ja harjoittelemaan vesillä toimimista. Kipparilla oli hieman perhosia vatsassa, koska Hovikorjaaja ja Metallimies eivät olleet toiminassa mukana - oma tietämykseni ei luonnollisesti ollut hirväesti vahvistunut työpaikan toimistossa.

Ajatus oli työnnellä kohti Pirttisaarta, jos tilaa vielä löytyisi, vaikka olimme myöhään liikenteessä. Perille päästyämme laiturissa siinsi pieni, yhden veneen mentävä kolo; liekö aloittelijan tuuria, koska vene lipui yllättävän näppärästi paikalleen eikä tarvinnut kaivaa kuvetta muiden veneiden kolhimisesta. Myöhemmin saunalla viereisen veneen kapteeni kertoi, että olimme osuneet juuri nousuveden aikaan paikalle ja tästä johtuen vene painautui kuin itsestään laituriin.

Lauantaiaamusta suuntasimme kohti Vuorissaloa ja sunnuntaina Mämminiemen kautta Lutakkoon. Yläohjaamon ohjauksessa oli pientä häikkää, koska ruori pyöri tyhjää, mutta sisältä ohjatessa homma toimi. Ei mitään hajua, mistä moinen johtui.

Olin kuullut huhuja, että veneissä saattaa tulla ongelmia tekniikan kanssa, mutta luulin niitä lähinnä vitseiksi. Hieman ennen kun saavuimme omalle laituripaikalle, konehuoneesta alkoi kuulua merkillistä vinkumista ja ilmassa leijaili palaneen kumin käry. Asioista mitään tajuamatta, ei muuta kuin vene paikalleen ja kiitos sekä kumarrus.  Ensimmäinen reissu meni siis yllättävän mukavasti.

Hovikorjaaja tarkisti myöhemmin tilanteen ja diagnoosi oli tyly: vesipumppu oli sanonut sopimuksen irti ja hihnat olivat entiset. Kesäloma oli alkamassa viikon päästä ja vene telakalla. Shillälailla.

Petu