Venekuume

Talvella 2016 puraisi pohkeesta ennennäkemätön venekuume. Aikaisempina vuosina pientä poltetta oli ollut havaittavissa, mutta ne itikanpuremat sai helposti sivuutettua. Olemme olleet kaveripariskunnan teräsveneellä useampana vuotena, josta oli alkanut kyteä ajatus omasta paatista - ja lopulta venekuume kasvoi sellaisiin mittasuhteisiin, että oli pakko saada oma. Veneen hankintaa jarrutti kaksi asiaa: kesämökistä haaveillut vaimo ja sopivan kipon löytyminen.

Suunnitelma oli selkeä. Aloin keväällä 2016 etsiä sopivaa venettä ja salaa toivoin, että tasa-arvo ei olisi vielä saavuttanut Keski-Suomen korkeutta. Vuosien yhteiselon pohjalta tiesin, että kompromissi mökki vai vene -keskustelussamme olisi ollut mökin hankkiminen.

Juhannuksena 2016 saimme jälleen kutsun kaveripariskunnan veneelle, ja tämä reissu oli kuin taivaanlahja venekuumeen kourissa olevalle miehelle. Katselimme aikamme kuluksi eri venevaihtoehtoja, jonka jälkeen vaimokin innostui asiasta tosissaan. Ihmiset vielä väittävät, että kaikille asioille on looginen selitys!

Reissun jälkeen asiat etenivät vauhdilla. Kävimme Savonlinnassa katsomassa muutamaa ehdokasta, mutta kyseiset yksilöt eivät sytyttäneet kumpaakaan. Jämsästä löytyi niin ikään varteenotettava vaihtoehto, mutta lopulta sekään ei kolahtanut. Lopulta vastaan tuli Suolahden helmi. Silloinen omistaja oli luopumassa itse rakentamastaan silmäterästä, johon me ihastuimme samantien ja kaupat sovittiin. Soitin Hovikorjaajalle ja Metallimiehelle, jotka tutkivat veneen kunnon, koska omalla lukiopohjallani tietämys teknisestä puolesta oli täysi nolla. Kaikki asiat olivat jiirissä, joten ei muuta kuin nokka kohti Jyväskylää.


Petu